Kolehmainen Anna

Emme olleet yksi -näyttelyssä olevien teosteni tematiikka rakentuu vihan ja viisauden, raivon ja rauhan välisen dynamiikan ympärille. Olen kiinnostunut pahan ulkoistamisen mekanismeista. Sota-ajan tapahtumia tutkittaessa sosiologit (mm. Hannah Arendt, Zygmunt Bauman,) ovat todenneet, että kuka tahansa meistä voi olla kykenevä mitä käsittämättömimpiin tekoihin tiettyjen olosuhteiden vallitessa, ja esivallan niin käskiessä. Kansalaissodan tapahtumat ovat olleet pitkään vaiettuja. Häpeä ja kollektiivien traumatisoituminen ovat johtaneet vaikenemisen kulttuuriin, joka on tuttua myös maailmansodanjälkeisille sukupolville. Puhumattomuuden vahingollinen kaava periytyy myös jälkipolville. Mutta kuinka muuten hoitaa henkistä arpikudosta, kuin käsittelemällä kipeää asiaa joko puhumalla tai taiteen keinoin?

Traumaterapian mukaan trauman alkulähteelle on palattava aina uudelleen ja uudelleen, saadaksensa vahingoittavan menneisyyden tapahtuman hallintaan. Asiaa käsittelemällä on mahdollista vapautua kärsimyksestä. Ymmärrystä lisäävä, tuettu asian työstäminen johdattelee pois ahdingosta. Muussa tapauksessa hallintaa pyrkimisen ratkaisuna on vakivallantekijän roolin ottaminen itselleen. Tällöin kostonkierre on loputon.

Olen itse vakuuttunut yksilön kyvystä tiedostaa omat haitalliset motiivinsa, ja sen myötä torjua tiedostamattoman vihan vaikutusta itseensä ja ympäristöönsä. Se paha jonka haluamme nähdä toisissa onkin osittain myös itsessämme. Mitä muuta voisimme tehdä kuin työstää omia uhkaavia taipumuksiamme, tulemalla niistä tietoisemmiksi, ja ravitsemalla rakentavaa ja rauhanomaista puolta itsessämme?

Teoksissani tätä tematiikkaa edustavat kaksi elementtiä. Tummat ja raskaat pyöreät muodot edustavat tiedostamatonta varjoamme. Ne häilyvät kuvan alaosassa syvyyspommien kaltaisina arvaamattomasti aktivoituvina elementteinä. Valoisat kristallinkaltaiset muodot symboloivat henkisen työskentelyn tuloksia, tietoista ja rauhallista mieltä. Meissä on monenlaisia kaavoja, sekä väkivallan että myötätunnon mekanismeja. Mitkä näistä kaavoistamme aktivoituvat on yhteydessä niiden voimakkuuteen. Siksi on tärkeää vahvistaa mielenrauhaa itsessään ja muissa. Myötätunto, toisen elollisen olennon aseman ymmärtäminen, ja sitoutuminen väkivallattomuuteen ovat tärkeä ihmisyyden taito. Mitä me olisimme ilman sitä?

Vastuullamme on pysyä tietoisina historian tapahtumista, oppia niistä, jottemme tiedostamattamme toistaisi menneisyyden vahingollisia kaavoja.

Kuvataiteilija, taidegraafikko Anna Kolehmainen (s.1982 Helsinki) asuu ja työskentelee Hämeenlinnassa.

Lisätietoja: www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi

Luonnos